Nyt, kun olen tullut omakohtaisen kokeilun kautta tietoiseksi siitä, mikä tekee hyvän olon, mikä huonon, painiskelen joka päivä niiden valintojen kanssa myös lasteni puolesta. Sallinko, suorastaan tarjoanko lapsilleni niitä huonoja vaihtoehtoja: makkaroita, vaaleaa makaronia, osin puolivalmisteista koottua ( kiireisen äidin ) ruokaa, jossa vilahtaa natriumglutamaatti tai muut epämääräiset teolliset mömmöt? Annanko lasten ostaa herkkupäivänään sipsejä, jotka tiedän kyllästetyiksi lisäaineilla ja suolalla? Kohtaanko pystypäin vastustuksen ja mankumisen - kun lapset ovat kuitenkin jo tottuneet tietynlaisiin teollisuuden ja nyky-yhteiskunnan "normaaleihin" syötäviksi kutsuttaviin, vai annanko periksi?

Välillä annan periksi, mutta usein kaupassa palautan hyllyyn pussin tai tuotteen, jonka tiedän - tai tuoteselosteesta luen - sisältävän natriumglutamaattia tai aspartaamia. Makaronihyllyllä etsiskelen ja kurottelen ja valitsen vain täysjyvätuotteita. Nuudeleitakin, isompien lasteni suosikkeja, saa nykyään täysjyvästä valmistettuna, ja löysimpä aikani etsittyäni myös täysjyväpuuroriisiä. Meille ei osteta natriumglutamaatilla arominvahvennettuja lihatuotteita eikä sipsejä ja ruoka tehdään kotona itse, ainakin pääosin. Mausteena käytämme soijakastiketta ja suurimman osan leivonnaisiakin leivomme täysjyvävehnäjauhoon. Aikansa lapset siitä valittivat, ja aikansa lapsia joskus hoitamassa käyvä äitini kantoi meille lihaliemikuutioita ( =pelkkää natriumglutamaattia melkeimpä ), mutta totesi lopulta viisaammaksi käyttää oman jääkaappimme tuotteita, kun viskasin täydet rasiat aina roskiin.

Lähes jokaisella ruualla on salaattia ja/tai kasviksia ja niitä lapsemmekin tahtovat useimmiten ainakin maistaa. Käsittelemättömästä - itsekasvatetusta!! - lihasta valmistettu kastike, ottoukin ( kun molemmat omat lastemme ukit ovat jo kuolleet ) kalastamasta kalasta valmistettu kalakeitto ja lasten kummilta saadut perunat maistuvat kyllä omista lehmistä lypsetyn raakamaidon kera. Käsittelemättömyys on valttia, uskon ja luulen, ja tahdon opettaa perusruuanlaittotaidon myös lapsilleni.

Miksi antaisin lasten tottua väärään syömiseen, ahtaa itsensä täyteen väärää ruokaa, kun itse olen löytänyt tien parempaan? Enkö tekisi karhunpalveluksen ja loisi taas uuden sukupolven, jonka täytyisi kantapään kautta, vaikeastikin opetella se parempi tapa.

Nyt, kun olen syönyt paremmin, miettien, mitä suuhuni pistän, ja olen välttänyt syömästä ähkyyn asti, olen saanut nauttia toisenlaisesta tunteesta! Jalat liikkuvat, kädet heiluvat ja jaksan paremmin! Vatsassa ei ehdi tulla kaikenvaativaa nälän tunnetta, kun elimistö saa sopivasti ja säännöllisesti polttoainetta. Myöskään aterian jälkeen en kärvistele ähkynomaisessa tunteessa, eikä minun tarvitse "sulatella" ruokaani tuntikausia, ennenkuin jaksan tehdä jotain!

Tuolla töissä, tänäkin aamuna, nautin tästä tunteesta! Nyt vetäisen huiviini vielä tomaattikeiton ja lähden nauttimaan lisää pikkupakkassäähän!

Vaatekaappini on yllättänyt, ja syöksenyt uumenistaan kuin vahingossa käteeni housut, joihin en ole mahtunut kolmeen vuoteen. Ainakaan kolmeen vuoteen. Kun käytössäni olleet housut ovat jo vähän "suurentuneet" liian isoiksi, päätin eilen illalla 4H-kerhoilemaan lähtiessäni kokeilla niitä vanhoja, entisiä lemppareitani. Ne mahtuivat jalkaan ja olivat vieläpä ihan mukavat päällä. Ihmetykseni oli suuri, kun ennen niin vartalonmyötäisesti asettunut neuletakki lepatti ja lörpötti päälläni. Ahaa, tästä kirpputori saa yhden kivan myytävän, ajattelin, mutta pistin vielä neuleen päälleni.

Mitä minulle on tapahtunut - näinä kahdeksana viikkona, jotka olen Herbalifen ohjelmaa ( ainakin pääosin ) noudattanut?

Lähtötilanne oli: 165cm, 98,1 kg, rasvaprosentti 45,4%, kehon nestemäärän arvio 39,6%, kehon lihasmassan arvio 50,9kg, kehon kulutuksen arvio levossa 1677kcal, metabolinen ikä BMR-arvo verrattuna ikäsi keskiarvoon ( skaala 12-50v. ) 50, kehon luumassan arvio 2,7kg, kehon sisäisen rasvan arvio 11...

Ja tilanne nyt ( maanantaina 7.11. ) on: 165cm, 94,9kg, rasvaprosentti 43,2%, kehon nestemäärän arvio 41,2, kehon lihasmassan arvio 51,2kg, kehon kulutuksen arvio levossa 1672kcal, metabolinen ikä BMR-arvo verrattuna ikäsi keskiarvoon ( edelleen ) 50, kehon luumassan arvio 2,7kg ja kehon sisäisen rasvan arvio 10.

Paino ei ole KA-MA-LAS-TI pudonnut ( olisin niiiiiiiiiiiiiiiin toivonut, että jo vaikkapa 10 kiloa!! ), mutta muut arvot ovat hyvään suuntaan menossa. Ja onhan se paino sentään pudonnut!! Nämä tietysti eivät ole aamupainoja, aamuisin painoni on jo alempana kuin 94,9kg :D Seliseli.

Aion jatkaa. Hankin myös itselleni Herbalifen jälleenmyyjätunnukset, joten positiivisessa koukussa ollaan! Kiitos Pirjolle  ja kaikille lukijoille kannustuksesta ja opastuksesta nyt ja vielä pitkälle tästä eteenkinpäin!!

Aamu alkoi huonosti: mies oli lähdössä koko päiväksi pois ja minun piti lypsää lehmät yksin. Kesken lypsyn eräs lehmä näytti siltä, ettei se voisi enää hetkeäkään odottaa sisätutkimusta - odotimme sitä poikivaksi ja sitä se siinä yritti tehdä. Työnsin käteni lehmän emättimestä, ja näppeihini löytyi väärässä asennossa oleva vasikka. Jouduin kääntämään vasikan, sillä etuperin selällään oleva ei mahdu tulemaan. Työnsin molemmat käteni lehmän sisään ja kamppailin aikani, kunnes sikiöpussi rikkoontui ja kaikki sikiönesteet tulivat päälleni.

Vasikka syntyi elävänä hetkien ponnistelujen jälkeen, lypsy venyi ja loppulypsyn aikana sattui vielä pieni sähkökatkokin. Tuntui, etteivät työt ikinä lopu!

Päivällä, noin puolen päivän maissa poiki toinen lehmä. Sitä poikimista hoidellessa ( vasikka tuli kyllä oikein päin ) huomasin sitten, että maitotankissa oleva maito ei ollutkaan jäähtynyt. Pikainen soitto tuotantoneuvojalle ja tuloksena oli, että tiukkojen laatukriteerien vuoksi maitoerää ei voida ottaa jalostettavaksi: se pitää hävittää. Tuotantoneuvoja kuitenkin sanoi, että yritä saada annettua ilmaiseksi sitä, kyllähän se ruuanvalmistukseen ja leivontaan hyvinkin kelpaisi.

No, minulla oli käsissäni 500 litraa maitoa, joka kyllä sitten saatiin kylmäksi, mutta joka piti saada pois tankista iltalypsyyn mennessä. Soittelin tutut ja melkein tuntemattomatkin, joiden olisin voinut olettaa kiinnostuvan "ihan käyttökelpoisesta" maidosta. Syömässä kävin hyvin supisuomalaisesti perunamuussia ja nakkikastiketta ( toki salaatin kera ), mutta muuten päivä meni syömisten osalta todella huonosti.

Minua paleli navetalla tonkkia ja muita väliaikaisia maidonsäilytysastioita pestessä, jatkuvasta seisomisesta jäsenet kipeytyivät ja sain myös muutaman tyhmän, epäasiallisen puhelunkin vielä kaiken lisäksi. Kun olin selviytynyt iltalypsystä, join liikaa sitä "ihan käyttökelpoista, mutta jalostukseen kelpaamatonta maitoa" ja söin yhden mangon ( se oli hyvää ).

Ihan paska päivä. Ja huonoista syömisistä tuli huono olo. Onneksi en sortunut Pätkis-namuihin, joita esikoinen heilutteli nenäni edessä. Jotain hyvää sentään.

Nyt kamppailen itseni kanssa, lämmitän lapsille lisää leipää ja höylään juustoa päälle! Ottaisinko yhden itsekin? Tyydyn juustoviipaleeseen ( proteiinia? ) ja mittaan sekoittajaan puolikkaan annoksen täysmaitoa ja mansikkapirtelölusikallisen. Nam. Näillä eväillä nukuttaa paremmin ilman närästystä!! Viskaan perään vielä puolikkaan pienestä banaanista, joka jäi lapselta syömättä.

Mietin, mitä olisinkaan saavuttanut, jos olisin täysmaidon ( rasvaa jopa yli 4% ) sijaan käyttänyt pirtelöissä rasvatonta maitoa??? Luulen, että olisin saavuttanut enemmän stressiä ainakin, sillä jossain vaiheessa 50 lehmän omistajana ( tai oikeastaan jo aiemmin, kun lehmiä oli vähempi ) tein päätöksen, että maitoa en kaupasta kanna, jos ja kun vain omat lehmät sitä lypsävät!! Jos laihdun näin hitaammin, sitten laihdun, mutta mielestäni käsittelemättömän maidon hyödyt ovat rasvaisuuden haittoja isommat :)

Olen yllättynyt, miten paljon helpommin PAIDAT sopivat päälleni, samoin takit solahtavat paljon helpommin kiinni. Ostin tänään itselleni 5 kilon palkinnon ( vaikka se oli 100 grammaa vaille vasta ): himoitsemani El Naturalistan saappaat. Syy siihen, että ostin ne nyt, oli se, että niiden vetoketju meni kuin menikin pohkeista kiinni - viimeksi kun kokeilin samanlaisia, en saanut vetoketjua kiinni loppuun asti, ja silloin kengät jäivät ostamatta ( viime syksynä! ).

Tänään minulle mahtui eräs vanha farkkuhamekin, kun löysin sen vahingossa ja hetken mielijohteesta kokeilin päälle. Lisää vaatteita odottaa käyttäjäänsä, tuskin maltan odottaa! ( Tuo farkkuhame kyllä jää varmaan suureksi, mutta myydään se sitten pois! )

Naurattaa. Tikkumääritelmä tuskin vielä pätee minun jalkoihini, mutta tietenkin, jos vertaa siihen, mitä ollut joskus tässä välillä on, ne ovat nyt aikas paljon hoikemmat. Niinkuin se peppukin, joka ei ollut tälläkertaa yhtään kurainen :)

Neljäs viikko vierähti suuttumuksessa vuodatukseen, sillä saatuani juuri pitkän sepustuksen valmiiksi tämä päätti alkaa juntturoimaan ja viskata minut ulos. Kun sain kirjauduttua uudelleen, mokoma päivitti sivun ja kadotti kirjoitukseni taivaan tuuliin. Eikä ole takaisin tuonut! Into kirjoittamisesta katosi hetkeksi. Kadonnut kirjoitukseni oli otsikoltaan Tunnustus, ja se käsitteli tekemiäni vääriä valintoja ja tuskailemiani hetkiä tämän projektin aikana. Ei mitään järisyttävää, mutta kuitenkin sitä kaikkea, minkä kourissa jokainen elämäntaparemonttilainen varmasti joskus kituu.

Viikon 5 alussa vaaka näytti plussaa. Tilannetta selittelin muutamilla hiilaripäivillä, jolloin tuli syötyä liikaa hiilihydraatteja, ja "no se nyt vain heittelee"-ajatuksella, mutta kyllähän se otti pattiin, nakersi motivaatiota ja murehdutti mieltä. Tähänkö se nyt kaatuu? No, ei kaatunut, sillä nyt kuudennen viikon alussa, 5 viikon jälkeen olen yhteensä 4,9 kiloa kevyempi kuin urakkaa aloittaessani. Se tekee 980 grammaa - MELKEIN KILON joka viikko!!

Tiedän nyt, mitä voin syödä ilman, etten joudu kärsimään huonosta olosta ( närästys, turvotus, vatsavaivat ), osaan jo paremmin valita. Muutamat housut ovat isot, mutta uhallakin käytän niitä, sillä niissä tulee hoikka olo :D

Oikein ihanaa päivää myös Sinulle, blogini lukija. Eräässä kirjassa luki, että yleensä hoikka ihminen kävelee, liikkuu ja käyttäytyy eri tavalla kuin kiloistaan kärsivä. Siinä kehotettiin JO NYT HETI aloittamaan kävely, liikkuminen ja käyttäytyminen niin kuin jo olisi hoikka - hoikkuus toteutuu siinä sivussa sitten. Kokeillaan tätä tällä kuudennella viikolla!!

Ja sinä lukija: Olet minulle rakas ja tärkeä! Tuet ja kannustat minua, ja juuri sitä nyt tarvitsen - koko projektin ajan ja vielä sen jälkeenkin!

Laitan tähän vertailun vuoksi aloitusmitat ja toisen viikon aloitusmitat myös ( aloitus 13.9.2011 ja toisen viikon aloitus 20.9.2011 ja nyt )

Alli 38 - 36 - 35 cm - JEE!!

Rinnanympärys 95 - 94 - 90 cm JIPPII!!

Vyötärö 104 - 100 - 95 cm JIHUU!!

Lantio 120 - 118 - 115 cm JEPS!!

Reisi 66,5 - 65 - 60 cm JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEES!!

Lähtenyt siis on. Senttejäkin!! Ei ihme, etteivät vaatteet enää ihan niin kiristä :)

Kaivoin kaapista tähän vuodenaikaan sopivat, puuvillaisen pehmeät, kuitenkin topakkaa kangasta olevat työhousuni - jotka eivät ole mahtuneet jalkaani pariin vuoteen. Eiväthän ne nyt varsinaisesti löysät ole vieläkään, mutta menevät kuitenkin päälle ja pystyn niissä työtäni tekemään! Jihuu!!

Lauantaina olimme juhlissa ja mietin päällepantavaa. Sattumalta silmiini osui koon 44 pusero, jonka olin kokeilematta keväällä alennusmyynnistä ostanut, arvellen sen sopivan kivasti mustan hameeni kanssa. Päälle se ei kuitenkaan miellyttävästi mahtunut, kinnasi tuolloin hauiksista ( ei voiman vaan läskin vuoksi! ) ja näytti pahalta rinnuksista. Nyt se sujahti päälleni ja ei ollut tippaakaan tiukka - jippiaijee!!! Tuo paita kyllä tulee vielä jäämään "isoksi", mutta se on sen ajan murhe sitten ( eikä se niiiiiin paljon maksanut, etten raaskisi sitä kirpparilla vaikka eurolla myydä aikanaan! ).

Naureskeltiin tuttavan kanssa, että pitää sitten mennä ostoksille, kun laihtuu - mutta minulla on kyllä kaapissani eräs nurkka, jonne olen uskollisesti kasannut "kaapissa kitistyneet" vaatteeni odottamaan niitä aikoja, jolloin ne taas ovat sopivia. Siellä on eräät vaaleansiniset lempifarkkuni, muutamat ihanat caprit ( tervetuloa ensi kesä!!! ) ja monia monia puseroita ja paitoja. Ostoksille ei siis tarvitse välttämättä lähteä, mutta myymään täytyy! Tämän ja menneen ajan liian isot vaatteet kyllä hävitetään, näitä aikoja ei tule ikävä!

Mikähän elimistöäni vaivaa. Sain eräänä iltana itsetekemästäni salaatista ( "tummaa" salaattia, paprikaa, tomaattia, kurpitsansiemeniä, katkarapuja ja hippusellinen juustoraastetta + pikkuisen caesar-salaatinkastiketta ) jonkinmoisia allergiaoireita. Mikähän ainesosa se oli? Tänään söin tomaattia, rucolaa, jääsalaattia ja paprikaa sisältävän kanasalaatin valkosipulikastikkeella, eikä siitä tullut mitään oireita. Katkaravut? Kurpitsansiemenet? Mustikoistahan sen yhden allergisen reaktion jo sainkin, huoh, enkä ole niitä uskaltanut syödä sen koommin. Onneksi pääsen allergiatesteihin marraskuussa, toivottavasti testaavat laajasti myös ruoka-aineita.

Huomenaamulla pitäisi muistaa punnita. Jännittää jo valmiiksi! Ehkä mittaan mitatkin huomenna :) Eikäkun tänään.

2 viikkoa on kulunut ja piipahdin eilen hyvinvointiohjaajani luona punnituksilla. Punnitus kertoi, että painoa on lähtenyt kahdessa viikossa -2,6kg, sisäistä rasvaa myös, rasvaprosentti on vähän pudonnut ja että kehoni vesitasapaino/suhde tms. on parantunut. Lihasta oli lähtenyt 0,1 yksikköä, joten proteiinin saantiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Pirjolle taas kiitos, että punnitusajankohta saattoi olla niinkin myöhään iltasella.

Tarvitsen lihasta työssäni ja laihtumisessani, enkä tahdo laihtua epäterveesti.

Yhdet, nyt päälläni olevat housut ovat jo väljät :D Ihana tunne!!!

Kolmannella viikolla kiinnitän huomiota syömäni ruuan laatuun ja proteiineihin. Vettä olen jo oppinut aika kiitettävästi juomaan :)

a) tarjottava ei sovi ruokavalioon valmistusaineittensa puolesta ( en syö valkoisia jauhoja, sokereita, perunaa )

b) tarjottava ei sovi diettiin ajankohtansa puolesta ( olen jo syönyt välipalan, lounaan, päivällisen )

c) tarjottava ei ole minusta syömisen arvoista ( en tykkää, enkä halua kuluttaa syömisen valintojani kyseiseen tarjottavaan )

Kun menen työtehtävien merkeissä käymään jonkun luona, yleensä touhutaan pöytään kahvia ja pullaa. Jos minulla ei ole muuta kahviseuraa kuin emäntä, joka tarjoaa kahvit, ei tunnu olevan sosiaalisesti hyväksyttävää olla ottamatta sitä pullaa, jonka emäntä on kurkotellut pakastimen viimeisestä nurkasta itsekasvatetun naudanlihaköntin alta, sulattanut mikrossa - oho, nepäs meni kuumiksi - ja asettanut tarjolle. Vai olisiko hyväksyttävää sanoa: "Kiitos, mutta söin juuri ja kahvi on juuri sopivasti nyt."

Minun kannaltani olisi hyvä, jos niin sanoisin. En tahdo enää ajautua syömään sitä, mitä EN HALUA syödä! Kuitenkin tänä viikonloppuna olen jo kahtena päivänä ajautunut sosiaalisesti syömään sellaista, mikä minulle ei sovi ( ja kärsinyt hirmuisista ilmavaivoista sen jälkeen! ), ja jota painonpudotukseni ei ainakaan arvosta. En olisi tarvinnut moisia syötäviä, ja ensimmäiset suupalat jopa maistuivat PAHALTA, turhalta, tyhjältä - ja syömisen jälkeen, useita tunteja sen jälkeen kun tuota turhaa söin, minua närästää.

EI hyvä. Lupaan, että huominen on itseni kannalta parempi. Lupaan pitää itseni puolia ja sosiaalisesti seisoa valintojeni takana. En anna toisten päättää, mikä minulle sopii ja mitä minun pitää syödä. En syö perunaa, valkoisia jauhoja sisältäviä leivonnaisia tai sokerisia juttuja. En tarvitse niitä. Herkuttelen vaikkapa maitorahkaherkulla. Koska haluan!