Nyt, kun olen oivaltanut asioita syömisestä ja syömättömyydestä, olen törmännyt vaikeisiin aisioihin myös perheeni kanssa. Aikaisemmin tein suomalaista perusruokaa sen kummemmin ajattelematta, mitä E-koodeja ruokiin lisäämäni mausteet sisälsivät, tai miten hyödytöntä, epäterveellistä kaikki superpuhdistettu, tyhjä hiilihydraatti on.

Nyt, kun olen tullut omakohtaisen kokeilun kautta tietoiseksi siitä, mikä tekee hyvän olon, mikä huonon, painiskelen joka päivä niiden valintojen kanssa myös lasteni puolesta. Sallinko, suorastaan tarjoanko lapsilleni niitä huonoja vaihtoehtoja: makkaroita, vaaleaa makaronia, osin puolivalmisteista koottua ( kiireisen äidin ) ruokaa, jossa vilahtaa natriumglutamaatti tai muut epämääräiset teolliset mömmöt? Annanko lasten ostaa herkkupäivänään sipsejä, jotka tiedän kyllästetyiksi lisäaineilla ja suolalla? Kohtaanko pystypäin vastustuksen ja mankumisen - kun lapset ovat kuitenkin jo tottuneet tietynlaisiin teollisuuden ja nyky-yhteiskunnan "normaaleihin" syötäviksi kutsuttaviin, vai annanko periksi?

Välillä annan periksi, mutta usein kaupassa palautan hyllyyn pussin tai tuotteen, jonka tiedän - tai tuoteselosteesta luen - sisältävän natriumglutamaattia tai aspartaamia. Makaronihyllyllä etsiskelen ja kurottelen ja valitsen vain täysjyvätuotteita. Nuudeleitakin, isompien lasteni suosikkeja, saa nykyään täysjyvästä valmistettuna, ja löysimpä aikani etsittyäni myös täysjyväpuuroriisiä. Meille ei osteta natriumglutamaatilla arominvahvennettuja lihatuotteita eikä sipsejä ja ruoka tehdään kotona itse, ainakin pääosin. Mausteena käytämme soijakastiketta ja suurimman osan leivonnaisiakin leivomme täysjyvävehnäjauhoon. Aikansa lapset siitä valittivat, ja aikansa lapsia joskus hoitamassa käyvä äitini kantoi meille lihaliemikuutioita ( =pelkkää natriumglutamaattia melkeimpä ), mutta totesi lopulta viisaammaksi käyttää oman jääkaappimme tuotteita, kun viskasin täydet rasiat aina roskiin.

Lähes jokaisella ruualla on salaattia ja/tai kasviksia ja niitä lapsemmekin tahtovat useimmiten ainakin maistaa. Käsittelemättömästä - itsekasvatetusta!! - lihasta valmistettu kastike, ottoukin ( kun molemmat omat lastemme ukit ovat jo kuolleet ) kalastamasta kalasta valmistettu kalakeitto ja lasten kummilta saadut perunat maistuvat kyllä omista lehmistä lypsetyn raakamaidon kera. Käsittelemättömyys on valttia, uskon ja luulen, ja tahdon opettaa perusruuanlaittotaidon myös lapsilleni.

Miksi antaisin lasten tottua väärään syömiseen, ahtaa itsensä täyteen väärää ruokaa, kun itse olen löytänyt tien parempaan? Enkö tekisi karhunpalveluksen ja loisi taas uuden sukupolven, jonka täytyisi kantapään kautta, vaikeastikin opetella se parempi tapa.

 

Oletko sinä törmännyt joskus tunteeseen, jolloin takapuoli painaa, eikä nouse ylös penkistä, jäsenet tuntuvat raskailta, olo hankalalta, etkä tahdo etkä jaksa tehdä mitään, vaikka pitäisi? Joskus vaikka hyvänkin, hyvässä seurassa nautitun aterian jälkeen - jolloin pitäisi kai tuntua hyvältä, elinvoimaiselta ja rentoutuneelta - tuntuu, että kaikki painaa, kun on tullut syötyä jotain itselle jopa epäsopivaa, ja varsinkin aivan liikaa!! Oletkos törmännyt siihen, että edellisillan raskas, ( liian ) runsas ja ähkyyn asti nautittu ateria vaikuttaisi seuraavana aamuna vielä järkyttävämpänä nälkänä, pakkosaadamitätahansa-tunteena, ja aiheuttaa helposti kierteen, jota on vaikea saada katkaistuksi?

Nyt, kun olen syönyt paremmin, miettien, mitä suuhuni pistän, ja olen välttänyt syömästä ähkyyn asti, olen saanut nauttia toisenlaisesta tunteesta! Jalat liikkuvat, kädet heiluvat ja jaksan paremmin! Vatsassa ei ehdi tulla kaikenvaativaa nälän tunnetta, kun elimistö saa sopivasti ja säännöllisesti polttoainetta. Myöskään aterian jälkeen en kärvistele ähkynomaisessa tunteessa, eikä minun tarvitse "sulatella" ruokaani tuntikausia, ennenkuin jaksan tehdä jotain!

Tuolla töissä, tänäkin aamuna, nautin tästä tunteesta! Nyt vetäisen huiviini vielä tomaattikeiton ja lähden nauttimaan lisää pikkupakkassäähän!

 

Huonoa päivää seurasi moni tavallinen päivä. Joinakin päivinä kamppailin syömisteni kanssa, joinakin en. Joinakin päivinä onnistuin mainiosti, joinakin vähän huonommin, mutta ihan täysin överiksi ei mennyt oikeastaan kertaakaan. Minulle NIIIIIN sopii, että tässä syödään noita makeita juttuja, eipähän tule mitään herkkuhimoja!

Vaatekaappini on yllättänyt, ja syöksenyt uumenistaan kuin vahingossa käteeni housut, joihin en ole mahtunut kolmeen vuoteen. Ainakaan kolmeen vuoteen. Kun käytössäni olleet housut ovat jo vähän "suurentuneet" liian isoiksi, päätin eilen illalla 4H-kerhoilemaan lähtiessäni kokeilla niitä vanhoja, entisiä lemppareitani. Ne mahtuivat jalkaan ja olivat vieläpä ihan mukavat päällä. Ihmetykseni oli suuri, kun ennen niin vartalonmyötäisesti asettunut neuletakki lepatti ja lörpötti päälläni. Ahaa, tästä kirpputori saa yhden kivan myytävän, ajattelin, mutta pistin vielä neuleen päälleni.

Mitä minulle on tapahtunut - näinä kahdeksana viikkona, jotka olen Herbalifen ohjelmaa ( ainakin pääosin ) noudattanut?

Lähtötilanne oli: 165cm, 98,1 kg, rasvaprosentti 45,4%, kehon nestemäärän arvio 39,6%, kehon lihasmassan arvio 50,9kg, kehon kulutuksen arvio levossa 1677kcal, metabolinen ikä BMR-arvo verrattuna ikäsi keskiarvoon ( skaala 12-50v. ) 50, kehon luumassan arvio 2,7kg, kehon sisäisen rasvan arvio 11...

Ja tilanne nyt ( maanantaina 7.11. ) on: 165cm, 94,9kg, rasvaprosentti 43,2%, kehon nestemäärän arvio 41,2, kehon lihasmassan arvio 51,2kg, kehon kulutuksen arvio levossa 1672kcal, metabolinen ikä BMR-arvo verrattuna ikäsi keskiarvoon ( edelleen ) 50, kehon luumassan arvio 2,7kg ja kehon sisäisen rasvan arvio 10.

Paino ei ole KA-MA-LAS-TI pudonnut ( olisin niiiiiiiiiiiiiiiin toivonut, että jo vaikkapa 10 kiloa!! ), mutta muut arvot ovat hyvään suuntaan menossa. Ja onhan se paino sentään pudonnut!! Nämä tietysti eivät ole aamupainoja, aamuisin painoni on jo alempana kuin 94,9kg :D Seliseli.

Aion jatkaa. Hankin myös itselleni Herbalifen jälleenmyyjätunnukset, joten positiivisessa koukussa ollaan! Kiitos Pirjolle  ja kaikille lukijoille kannustuksesta ja opastuksesta nyt ja vielä pitkälle tästä eteenkinpäin!!

 

Näitäkin kai tulee?

Aamu alkoi huonosti: mies oli lähdössä koko päiväksi pois ja minun piti lypsää lehmät yksin. Kesken lypsyn eräs lehmä näytti siltä, ettei se voisi enää hetkeäkään odottaa sisätutkimusta - odotimme sitä poikivaksi ja sitä se siinä yritti tehdä. Työnsin käteni lehmän emättimestä, ja näppeihini löytyi väärässä asennossa oleva vasikka. Jouduin kääntämään vasikan, sillä etuperin selällään oleva ei mahdu tulemaan. Työnsin molemmat käteni lehmän sisään ja kamppailin aikani, kunnes sikiöpussi rikkoontui ja kaikki sikiönesteet tulivat päälleni.

Vasikka syntyi elävänä hetkien ponnistelujen jälkeen, lypsy venyi ja loppulypsyn aikana sattui vielä pieni sähkökatkokin. Tuntui, etteivät työt ikinä lopu!

Päivällä, noin puolen päivän maissa poiki toinen lehmä. Sitä poikimista hoidellessa ( vasikka tuli kyllä oikein päin ) huomasin sitten, että maitotankissa oleva maito ei ollutkaan jäähtynyt. Pikainen soitto tuotantoneuvojalle ja tuloksena oli, että tiukkojen laatukriteerien vuoksi maitoerää ei voida ottaa jalostettavaksi: se pitää hävittää. Tuotantoneuvoja kuitenkin sanoi, että yritä saada annettua ilmaiseksi sitä, kyllähän se ruuanvalmistukseen ja leivontaan hyvinkin kelpaisi.

No, minulla oli käsissäni 500 litraa maitoa, joka kyllä sitten saatiin kylmäksi, mutta joka piti saada pois tankista iltalypsyyn mennessä. Soittelin tutut ja melkein tuntemattomatkin, joiden olisin voinut olettaa kiinnostuvan "ihan käyttökelpoisesta" maidosta. Syömässä kävin hyvin supisuomalaisesti perunamuussia ja nakkikastiketta ( toki salaatin kera ), mutta muuten päivä meni syömisten osalta todella huonosti.

Minua paleli navetalla tonkkia ja muita väliaikaisia maidonsäilytysastioita pestessä, jatkuvasta seisomisesta jäsenet kipeytyivät ja sain myös muutaman tyhmän, epäasiallisen puhelunkin vielä kaiken lisäksi. Kun olin selviytynyt iltalypsystä, join liikaa sitä "ihan käyttökelpoista, mutta jalostukseen kelpaamatonta maitoa" ja söin yhden mangon ( se oli hyvää ).

Ihan paska päivä. Ja huonoista syömisistä tuli huono olo. Onneksi en sortunut Pätkis-namuihin, joita esikoinen heilutteli nenäni edessä. Jotain hyvää sentään.

Väsyttää. Sieraimiini leijuu paahtoleivän tuoksu ja lapset sipaisevat reilusti voita sulamaan lämpimälle paahtoleivälle. Nuuhkin tuoksua ja mietin, että ennen saatoin vetää illalla tai aamulla ( tai päivällä! ) sisuksiini useita, jopa kymmenenkin paahtoleipää - reilulla sipaisulla voita!!

Nyt kamppailen itseni kanssa, lämmitän lapsille lisää leipää ja höylään juustoa päälle! Ottaisinko yhden itsekin? Tyydyn juustoviipaleeseen ( proteiinia? ) ja mittaan sekoittajaan puolikkaan annoksen täysmaitoa ja mansikkapirtelölusikallisen. Nam. Näillä eväillä nukuttaa paremmin ilman närästystä!! Viskaan perään vielä puolikkaan pienestä banaanista, joka jäi lapselta syömättä.

Mietin, mitä olisinkaan saavuttanut, jos olisin täysmaidon ( rasvaa jopa yli 4% ) sijaan käyttänyt pirtelöissä rasvatonta maitoa??? Luulen, että olisin saavuttanut enemmän stressiä ainakin, sillä jossain vaiheessa 50 lehmän omistajana ( tai oikeastaan jo aiemmin, kun lehmiä oli vähempi ) tein päätöksen, että maitoa en kaupasta kanna, jos ja kun vain omat lehmät sitä lypsävät!! Jos laihdun näin hitaammin, sitten laihdun, mutta mielestäni käsittelemättömän maidon hyödyt ovat rasvaisuuden haittoja isommat :)

Olen yllättynyt, miten paljon helpommin PAIDAT sopivat päälleni, samoin takit solahtavat paljon helpommin kiinni. Ostin tänään itselleni 5 kilon palkinnon ( vaikka se oli 100 grammaa vaille vasta ): himoitsemani El Naturalistan saappaat. Syy siihen, että ostin ne nyt, oli se, että niiden vetoketju meni kuin menikin pohkeista kiinni - viimeksi kun kokeilin samanlaisia, en saanut vetoketjua kiinni loppuun asti, ja silloin kengät jäivät ostamatta ( viime syksynä! ).

Tänään minulle mahtui eräs vanha farkkuhamekin, kun löysin sen vahingossa ja hetken mielijohteesta kokeilin päälle. Lisää vaatteita odottaa käyttäjäänsä, tuskin maltan odottaa! ( Tuo farkkuhame kyllä jää varmaan suureksi, mutta myydään se sitten pois! )