Onko sitä? Onko tilanteita, joissa vaan on pakko syödä, vaikka

a) tarjottava ei sovi ruokavalioon valmistusaineittensa puolesta ( en syö valkoisia jauhoja, sokereita, perunaa )

b) tarjottava ei sovi diettiin ajankohtansa puolesta ( olen jo syönyt välipalan, lounaan, päivällisen )

c) tarjottava ei ole minusta syömisen arvoista ( en tykkää, enkä halua kuluttaa syömisen valintojani kyseiseen tarjottavaan )

Kun menen työtehtävien merkeissä käymään jonkun luona, yleensä touhutaan pöytään kahvia ja pullaa. Jos minulla ei ole muuta kahviseuraa kuin emäntä, joka tarjoaa kahvit, ei tunnu olevan sosiaalisesti hyväksyttävää olla ottamatta sitä pullaa, jonka emäntä on kurkotellut pakastimen viimeisestä nurkasta itsekasvatetun naudanlihaköntin alta, sulattanut mikrossa - oho, nepäs meni kuumiksi - ja asettanut tarjolle. Vai olisiko hyväksyttävää sanoa: "Kiitos, mutta söin juuri ja kahvi on juuri sopivasti nyt."

Minun kannaltani olisi hyvä, jos niin sanoisin. En tahdo enää ajautua syömään sitä, mitä EN HALUA syödä! Kuitenkin tänä viikonloppuna olen jo kahtena päivänä ajautunut sosiaalisesti syömään sellaista, mikä minulle ei sovi ( ja kärsinyt hirmuisista ilmavaivoista sen jälkeen! ), ja jota painonpudotukseni ei ainakaan arvosta. En olisi tarvinnut moisia syötäviä, ja ensimmäiset suupalat jopa maistuivat PAHALTA, turhalta, tyhjältä - ja syömisen jälkeen, useita tunteja sen jälkeen kun tuota turhaa söin, minua närästää.

EI hyvä. Lupaan, että huominen on itseni kannalta parempi. Lupaan pitää itseni puolia ja sosiaalisesti seisoa valintojeni takana. En anna toisten päättää, mikä minulle sopii ja mitä minun pitää syödä. En syö perunaa, valkoisia jauhoja sisältäviä leivonnaisia tai sokerisia juttuja. En tarvitse niitä. Herkuttelen vaikkapa maitorahkaherkulla. Koska haluan!