Nyt, kun olen oivaltanut asioita syömisestä ja syömättömyydestä, olen törmännyt vaikeisiin aisioihin myös perheeni kanssa. Aikaisemmin tein suomalaista perusruokaa sen kummemmin ajattelematta, mitä E-koodeja ruokiin lisäämäni mausteet sisälsivät, tai miten hyödytöntä, epäterveellistä kaikki superpuhdistettu, tyhjä hiilihydraatti on.

Nyt, kun olen tullut omakohtaisen kokeilun kautta tietoiseksi siitä, mikä tekee hyvän olon, mikä huonon, painiskelen joka päivä niiden valintojen kanssa myös lasteni puolesta. Sallinko, suorastaan tarjoanko lapsilleni niitä huonoja vaihtoehtoja: makkaroita, vaaleaa makaronia, osin puolivalmisteista koottua ( kiireisen äidin ) ruokaa, jossa vilahtaa natriumglutamaatti tai muut epämääräiset teolliset mömmöt? Annanko lasten ostaa herkkupäivänään sipsejä, jotka tiedän kyllästetyiksi lisäaineilla ja suolalla? Kohtaanko pystypäin vastustuksen ja mankumisen - kun lapset ovat kuitenkin jo tottuneet tietynlaisiin teollisuuden ja nyky-yhteiskunnan "normaaleihin" syötäviksi kutsuttaviin, vai annanko periksi?

Välillä annan periksi, mutta usein kaupassa palautan hyllyyn pussin tai tuotteen, jonka tiedän - tai tuoteselosteesta luen - sisältävän natriumglutamaattia tai aspartaamia. Makaronihyllyllä etsiskelen ja kurottelen ja valitsen vain täysjyvätuotteita. Nuudeleitakin, isompien lasteni suosikkeja, saa nykyään täysjyvästä valmistettuna, ja löysimpä aikani etsittyäni myös täysjyväpuuroriisiä. Meille ei osteta natriumglutamaatilla arominvahvennettuja lihatuotteita eikä sipsejä ja ruoka tehdään kotona itse, ainakin pääosin. Mausteena käytämme soijakastiketta ja suurimman osan leivonnaisiakin leivomme täysjyvävehnäjauhoon. Aikansa lapset siitä valittivat, ja aikansa lapsia joskus hoitamassa käyvä äitini kantoi meille lihaliemikuutioita ( =pelkkää natriumglutamaattia melkeimpä ), mutta totesi lopulta viisaammaksi käyttää oman jääkaappimme tuotteita, kun viskasin täydet rasiat aina roskiin.

Lähes jokaisella ruualla on salaattia ja/tai kasviksia ja niitä lapsemmekin tahtovat useimmiten ainakin maistaa. Käsittelemättömästä - itsekasvatetusta!! - lihasta valmistettu kastike, ottoukin ( kun molemmat omat lastemme ukit ovat jo kuolleet ) kalastamasta kalasta valmistettu kalakeitto ja lasten kummilta saadut perunat maistuvat kyllä omista lehmistä lypsetyn raakamaidon kera. Käsittelemättömyys on valttia, uskon ja luulen, ja tahdon opettaa perusruuanlaittotaidon myös lapsilleni.

Miksi antaisin lasten tottua väärään syömiseen, ahtaa itsensä täyteen väärää ruokaa, kun itse olen löytänyt tien parempaan? Enkö tekisi karhunpalveluksen ja loisi taas uuden sukupolven, jonka täytyisi kantapään kautta, vaikeastikin opetella se parempi tapa.