Näitäkin kai tulee?

Aamu alkoi huonosti: mies oli lähdössä koko päiväksi pois ja minun piti lypsää lehmät yksin. Kesken lypsyn eräs lehmä näytti siltä, ettei se voisi enää hetkeäkään odottaa sisätutkimusta - odotimme sitä poikivaksi ja sitä se siinä yritti tehdä. Työnsin käteni lehmän emättimestä, ja näppeihini löytyi väärässä asennossa oleva vasikka. Jouduin kääntämään vasikan, sillä etuperin selällään oleva ei mahdu tulemaan. Työnsin molemmat käteni lehmän sisään ja kamppailin aikani, kunnes sikiöpussi rikkoontui ja kaikki sikiönesteet tulivat päälleni.

Vasikka syntyi elävänä hetkien ponnistelujen jälkeen, lypsy venyi ja loppulypsyn aikana sattui vielä pieni sähkökatkokin. Tuntui, etteivät työt ikinä lopu!

Päivällä, noin puolen päivän maissa poiki toinen lehmä. Sitä poikimista hoidellessa ( vasikka tuli kyllä oikein päin ) huomasin sitten, että maitotankissa oleva maito ei ollutkaan jäähtynyt. Pikainen soitto tuotantoneuvojalle ja tuloksena oli, että tiukkojen laatukriteerien vuoksi maitoerää ei voida ottaa jalostettavaksi: se pitää hävittää. Tuotantoneuvoja kuitenkin sanoi, että yritä saada annettua ilmaiseksi sitä, kyllähän se ruuanvalmistukseen ja leivontaan hyvinkin kelpaisi.

No, minulla oli käsissäni 500 litraa maitoa, joka kyllä sitten saatiin kylmäksi, mutta joka piti saada pois tankista iltalypsyyn mennessä. Soittelin tutut ja melkein tuntemattomatkin, joiden olisin voinut olettaa kiinnostuvan "ihan käyttökelpoisesta" maidosta. Syömässä kävin hyvin supisuomalaisesti perunamuussia ja nakkikastiketta ( toki salaatin kera ), mutta muuten päivä meni syömisten osalta todella huonosti.

Minua paleli navetalla tonkkia ja muita väliaikaisia maidonsäilytysastioita pestessä, jatkuvasta seisomisesta jäsenet kipeytyivät ja sain myös muutaman tyhmän, epäasiallisen puhelunkin vielä kaiken lisäksi. Kun olin selviytynyt iltalypsystä, join liikaa sitä "ihan käyttökelpoista, mutta jalostukseen kelpaamatonta maitoa" ja söin yhden mangon ( se oli hyvää ).

Ihan paska päivä. Ja huonoista syömisistä tuli huono olo. Onneksi en sortunut Pätkis-namuihin, joita esikoinen heilutteli nenäni edessä. Jotain hyvää sentään.